*** Kodiksamia-kirjallisuuspalkintovoittaja vie suurelle seikkailulle lähimaiden luontokohteisiin – Kaarina Silmusen teos Löytöretkellä Baltian luonnossa vei raadin sydämen ***
TIEDOTE 6.12.2023
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto myönnetään tänä vuonna kaarinalaisen Kaarina Silmusen luontomatkakirjalle Löytöretkellä Baltian luonnossa – retkikohteita Virosta, Latviasta ja Liettuasta (Iloinen Gorgo 2023). Mittava teos esittelee lähimaidemme kamaraa valokuvien, tekstien ja karttojen avulla. 496 sivua pursuaa luontovinkkejä, paljon puhuvia kuvia, kulttuurihistoriaa, arvioita saavutettavuudesta, varoituksia kaiteiden puuttumisesta ja toimivia käytännön neuvoja. Tekijä on tutkaillut valokuvaavan puolisonsa Hannu Silmusen kanssa itse kirjan kaikki reitit soille, kansallispuistoihin, lehtometsiin. Entä jollei lähtisikään matkalle epävarmojen nettiyhteyksien varassa – vaan pakkaisi kirjan reppuun ja matkaisi läpi Baltian – ja tulisi toista reittiä takaisin kotiin. Tällaisen teoksen avulla suuri seikkailu on mahdollinen.
Baltia on lähellä, mutta historialtaan ja luonnoltaan suomalaiselle erilainen ja paikoin lähes eksoottinen. Viro, Latvia ja Liettua – tässä järjestyksessä pohjoisesta etelään – ovat toisaalta monimuotoisia ja toisistaankin eroavia. Ne ovat merenrantavaltioita, ja niillä sijaitsee vanhoja hansakaupunkeja. Dyynejä, merten aavoja ja keskiaikaisia näkymiä riittää. Neuvostovalta on jättänyt maastoon karut merkkinsä – jotka luonto on jo alkanut voittaa. On hiekkakiviluolia. Jalopuulehtoja. Turkooseja rikkilähteitä. Yli tuhatvuotisia tammia. Lintuvesistöjä, joilla voi tavata pikkuhuitin tai sarasirkkalinnun. Möyrisikö virolaisten metsäveljien bunkkeriin? Menisikö katsomaan maailman korkeimmaksi mainittua mäntyä Meenikunnon maille? Meloisiko tulvametsässä? Vaeltaisiko Latviassa Paroni von Münchausenin retkireittiä, josta suosta pilkistää mies hevosen selässä? Vai kulkisiko Liettuan kauneimmaksi poluksi valittua Arlaviškiain katajapolkua!
On ollut urheaa lähteä kuvailemaan kerralla maantieteellisesti näin suurta aluetta – ja on huimaa, että se on onnistunut. Päämäärätietoisuutta, taitavuutta, tarkkaa katsetta ja myös järjestelykykyä on vaatinut, että kolmen maan keskeisimmät ja kummallisimmat luontoretkikohteet on saatu särmästi kansien väliin.
Kirja on jaettu helposti hahmotettaviin osiin. Sinisin sivureunuksin on merkitty Viron meiningit, seuraavaksi keltaisella Latvian luonnon kohokohdat ja vielä vihreällä Liettuan kohteet. Kansallispuistojen keräilijät, jotka ovat tutustuneet jo Suomen kohteisiin, saavat teoksesta vahvan matkasauvan uusille poluille – se nimittäin sisältää perusteelliset kuvaukset kaikista Baltian kansallispuistoista. Myös Via Baltican liepeiden luontokohteet on kuvailtu autolla maiden läpi viilettäville turisteille. Ainahan voi pikaisesti poiketa Pärnun lintutornille, Ainažin aallonmurtajalle tai Šiauliain tienoille Kryžių kalnasin ristikukkulalle hämmästymään. Kolmekielinen pikku tervehdys- ja karttasanasto voi päästää matkaajan tiukasta paikasta.
Taitavat kuvat – useat niistä matkakumppani Hannu Silmusen ottamia – ja vaivaa säästämättä laaditut sadat tarkat kartat saavat vielä varmistumaan: kyseessä on matkakirja vertaansa vailla.
Kunnon kustantajan tavoin Silmuset ovat kiertäneet useissa tapahtumissa oman, tälle kirjalle omistetun osastonsa kanssa. Markkinoinnin ja jakelun kehittäminen on kirja-alan ytimessä sekin – ja kekseliäitä ratkaisuja pitää vastakin tehdä, että kirjat pysyisivät ihmisten mielissä ja esillä.
Millä tavoin sitten matkakirja voisi olla parempi kuin kaikkitietävä netti ja näppärä äppi näppien alla? On monia seikkoja! Aiheeseen keskittyminen on aivan toista luokkaa, kun etenee paperikirjan viitoittamalla selkeällä tiellä. Kokonaisuuksia on helpompi hallita, kun lähes 500-sivua tietoa ja kuvia on koko ajan silmäiltävänä, alleviivattavana ja koirankorville taitettavana ilman mainoksia, päivityksiä, skrollaamisia. Huomattava asia on myös sähkö- ja nettiriippuvuuden vähentyminen: vaikka kaikki maailman netit olisivat alhaalla ja olkiluodot vaiti, paperinen kirja karttoineen ei jätä matkaajaa tien päälle.
”Kanervan makea tuoksu täyttää mäntykankaan, ja runkojen takana kohisee hiljalleen meri. Hiekkatie kaartelee verkkaisesti metsässä, mänty vaihtuu koivuun ja kanerva kullanhaaleaan heinään. Kevyt tuulenpuuska liehauttaa sini-valko-vihreäraidallista lippua kauniisti aidatun pihapiirin keskellä, pihlaja kumartelee punaisten terttujensa painosta. Jossain lämpiää sauna ja lasten nauru helisee muuten hiljaisessa illassa. Kosragin kylään on laskeutunut elokuinen viikonloppu. Kolkassa, Kuurinmaan (Kurzeme) kaukaisimmassa kärjessä, siellä missä Itämeri kohtaa Riianlahden, löytyy Liivinranta.” (s. 235.) Teos on niin elävästi kirjoitettu, että jo omat matkansa tehneet voivat lukutuolissa istuen reissata halki maiden.
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja ja raadin ainut jäsen runoilija Heli Laaksonen ojentaa 30 000 ohrankryynin suuruisen voiton yksityistilaisuudessa Kaarina Silmuselle – ja matkakumppani Hannu Silmunen on varmasti ansainnut myös ainakin kourallisen ryynejä. Onneks olkko tekijöil!
*
Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2023 olivat mainiot: Lasse Kylänpään luontokirja Päivän kierto (Luontevasti Lasse Kylänpää 2022), Mikko Kalajoen kirjoittama, Jani Ikosen kuvittama lastenromaani Almus, Vinhavuorten vanki (WSOY 2023), Heli Haltian esikoisrunokokoelma Ajatusviiva (Momentum-kirjat 2023), Mirja Hovilan koostama ja kääntämä Viisi miestä veneessä (Paperiporo 2023), jossa tavataan runoja kuudelta tämän ajan latvialaiselta runoilijalta, sekä ukrainalaisrunoilija Olena Huseinovan Runoja (Runokuu 2022), jonka ovat kääntäneet suomeksi Natalya Bekhta ja Matti Kangaskoski sekä englanniksi Khrystia Leshchuk.
*
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.
Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja 2021 Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). 2022 kodiksamiapalkittiin Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021).
Onne ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.
Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia
