Turun Titanik ja Tarton Kogo-galleria yhteistyössä

Turkulaisessa Titanik-galleriassa avautuu kesäkuun alussa My Bitter Sweet Frankenstein Body -näyttely, joka on toteutettu yhteistyössä tarttolaisen Kogo-gallerian kanssa.

Näyttely on virolaisen nykytaidegalleria Kogon ja Titanikin tämän vuotisen yhteistyön tulosta. Näyttelyvaihdon myötä baltialaisia taiteilijoita tulee Turkuun, Suomeen ja suomalaisia taiteilijoita vierailee Tartossa, Virossa. 

MY BITTER SWEET FRANKENSTEIN BODY | 3.–26.6.2022 

Taiteilijat:

Eike Eplik (EE) | Edith Karlson (EE) | Kristina Õllek (EE) | Laura Põld (EE) | Kristel Saan (EE) | Krišs Salmanis (LV) | Jaanus Samma (EE) | Līga Spunde (LV) | Rūta Spelskytė (LT) | Sabīne Vernere (LV) 

Kuraattori: Šelda Puķīte 

Toteuttajat: Kogo Galerii ja Titanik-galleria yhteistyössä 

Paikka: Titanik, Turku, Finland 

Avajaiset torstaina 2.6.2022 klo 18–20 

Nettisivut: http://www.titanik.fi/kogo-gallery/

Facebook-tapahtuma: https://fb.me/e/mgchXO9iT 

 

  

 I ought to be thy Adam; but I am rather the fallen angel. 

(Mary Shelley – Frankenstein, or The Modern Prometheus, 1818) 

Kirjailija Mary Shelley oli kahden 1700-luvun vaihteessa eläneen älykköradikaalin jälkeläinen ja  läheisimpiensä kuolemien silminnäkijä. Häntä kiehtoi aikansa uusista tieteellisistä keksinnöistä erityisesti ne, jotka liittyivät sähköön tai sähköiseen nesteeseen, kuten sitä tuolloin kutsuttiin.  Shelleyn kokemukset ja kiinnostuksen kohteet saivat hänet kirjoittamaan kuuluisan goottiromaaninsa Frankenstein (Frankenstein. Uusi Prometheus) (1818). Shelley kirjoitti tarinan tohtorista, joka koetteli ihmisen luomiskyvyn rajoja luodessaan edistyksen mallilapsen, joka oli kuitenkin samalla hirviö. Tarinaa voidaan tulkita eri tavoin: se voidaan ymmärtää varoituksena ihmiselle olla leikkimättä Jumalaa, fantasiana tulevaisuuden tieteen mahdollisuuksista tai filosofisena näkemyksenä ihmisen monimutkaisesta suhteesta kuolemaan. Lisäksi tarina paljastaa pakkomielteisen suhtautumisen ihmislihaan, jossa on kummallisia yhtäläisyyksiä nykypäivän tapaamme katsoa robottimaisia kehoja. Ihmisruumiin eri osat, joita voidaan rakentaa ja liittää ruumiiseen, ja näin luoda ihmisestä jotain muuta, ovat innoittaneet My Bitter Sweet Frankenstein Body -näyttelyn syntyä. 

Ruumis on monimutkainen asia, joka elää erilaisissa rinnakkaisulottuvuuksissa - fyysisessä, virtuaalisessa, psyykkisessä ja henkisessä. Se on kaikkien elävien olentojen biopuku, joka antaa muodon kaikelle, mikä voidaan havaita olemassa olevaksi. Ruumis vaikuttaa kuitenkin olevan jatkuva vastakohtien taistelukenttä – se on kilpi ja vankila sekä ilon ja äärimmäisen tuskan ja rappeutumisen lähde. Se voi olla nestemäinen ja kiinteä, digitaalinen ja henkinen, pehmeä ja jäykkä, seksualisoitu ja stigmatisoitu. Keho on muodonmuuttaja, joka ei koskaan jähmety vaan muuttaa alati muotoaan muuntautuen prosessissa kujeilijaksi tai olennoksi, joka huvittelee kanssasi ja kustannuksellasi, tullakseen omaksi versiokseen Shelleyn Frankensteinin olennosta. 

My Bitter Sweet Frankenstein Body -näyttely on omistettu ihmisten ja heidän kolonisoitujen, digitalisoitujen ja globalisoitujen ruumiittensa välisille monimutkaisille suhteille sekä kaikille niiden hybridimuodoille ja virheille. Eri ruumiilliset muodot lupaavat tietynlaista ulospääsyä ja helpotusta, joka ei koskaan kuitenkaan täysin toteudu. Koettuamme pandemian aiheuttamat rajoitukset, keskenämme jaetut pienet tilat ja yrityksemme laajentaa ruumiitamme puhuvina päinä Zoom-kokouksissa ja elävinä avatareina Instagramissa, sisäiset häiriömme näyttävät nousevat pintaan entistä näkyvämmin. Ihmiset käyttävät Photoshopia äärimmäisyyksiin asti, plastiikkakirurgian ala tarjoilee kasvojenkohotuksia, jotta näyttäisimme hyviltä nettipalavereissa ja dieetti- ja fitness-sovellukset tuottavat päivittäin roskapostia. 

Näyttelyssä taiteilijat ja kuraattori ottavat Frankensteinin roolin, edustaen symbolisesti nyky-yhteiskuntaa, joka pyrkii jatkuvasti muokkaamaan kehoamme jonkin normatiivisen kehyksen mukaisesti. Jokainen teos, joka on uteliaiden kävijöiden nähtävillä galleriassa, edustaa jotakin osaa ihmisruumiista. Taiteilijoiden motiivit tiettyjen ruumiinosien valinnalle eroavat toisistaan. Valintojen lähtökohtana voi olla metaforinen tunteiden ja uskomusten representaatio, muodot maiseman luomiseen, objektit kauneuden tai kulttuuri-identiteetin muodostamiseen tai alustat moraalia ja sensuuria koskevaan keskusteluun tai poliittisen kannan ottamiseen. Jokainen teos on "ommeltu" yhteen yhdeksi olennoksi, näyttelykokonaisuudeksi, joka edustaa sekä nyky-yhteiskunnassa vallitsevia Frankensteinin haluja että kuraattorilähtöisen näyttelyn tekemisen perinnettä. 

TUKIJAT 

Hanketta ovat tukeneet Viron kulttuurirahasto, Latvian kulttuuripääkaupunkisäätiö, Suomalais-virolainen kulttuurisäätiö, Suomen Viron-instituutti ja Pohjoismainen kulttuuripiste.